Hei ♥ Tässä on maanantaista asti ollu meiän perheessä ja äitin puolen suvussa surulliset tunnelmat. Meiän rakas mummu pääsi 25.1 maanantaina pois täältä, taivaaseen. ♥ Ite näin mummun viimesen kerran muistaakseni marraskuussa, koska matkaan mummulaan on melkeen kolmesataa kilometriä. Oli jo pidemmän aikaa tiedossa, että mummun matka ei tule olemaan enää pitkä, mutta silti se tuli jotenkin niin puun takaa. Ikävä ja suru on suuri, mutta helpottavaa tietoa on se, että mummu ei joudu enää kärsimään vaan hänellä on hyvä olla. ♥ Monet itkut on itketty ja varmasti tullaan vielä itkemään, mutta onneks oma perhe, suku ja ystävät on tukemassa. Monet on meijän perhettä muistaneet ja talo täyttyy kukista ja kynttilöistä, mutta joka ikisestä ollaan hyvin kiitollisia. Pahinta tässä kaikessäon se, että tää on niin lopullista. Kun tietää, ettei mummua mikään tuo takasin. Onneks on kaikki ihanat muistot joita voi muistella surun ja kaipauksen hetkinä.
Koskaan ei tiedä
onko aikaa paljon
vai vähän,
yht´äkkiä huomaa
se päättyikin tähän.
On paikkasi tyhjä ja
korvaamaton, ja
kaipuu suuri
sanaton.
Rakas mummu onneks sulla on nyt kaikki hyvin ♥ Kaipauksella sua täällä muistellaan.
mambarakas <3
VastaaPoista"jonain päivänä tuuli vie pilvet. aurinko tulee esiin. jonain päivänä suru on kevyempi kantaa."
muista että aina saa ja pitää puhua kun siltä tuntuu, ei saa jäädä yksin<3 haleja!
rakas <3 ihana tuo runo ja varmasti totta. onneks mä tiiän että voi puhua teille enkä jää yksin. <3
PoistaLämmin osanotto myös täällä vielä.♥
VastaaPoistaMuistan nuo fiilikset vuoden takaa niin hyvin..
Voimia paljon! Ajan kanssa siihen 'tottuu', vaikka se tuntuu varmasti nyt kaukaselta niin kokemuksesta tiiän. Tai ei siihen ikinä kokokaan totu, mutta osaa käsitellä sitä paremmin.
Kiitos Noora <3
PoistaMitä, siitä on jo vuosi :o
Niinpä, kyllä se tästä ajan kanssa, suru loppuu mutta kaipaus jää <3
Lämmin osanotto suureen suruun ♥ Se vaan on niin hätkähyttävää aatella että oikeesti, isovanhemmat ei ehkä oo täällä enää kauaa. Pitäis useemmin muistaa isovanhempia, käydä kylässä ja jutella nyt kun vielä voi. Onneks lohduttavaa on se, että tietää että taivaassa vielä tavataan ♥
VastaaPoistaKiitos Linkki <3
PoistaVoi niinpä, tääki tuli niin yhtäkkiä, ei ois puoli vuotta sitte uskonu. Mutta isovanhemmat alkaa kumminki kohta olemaan jo aika vanhoja, että on ihan luonnollista, ettei ne kauan enää täällä oo... Niin totta toi, että pitäs enemmän käydä ja jutella niitten kans.
Onneks toi lohduttaa, ihanasti sanottu <3