IHA NASTAA

Heibodei ♥ Täälä ruudun toisella puolella kirjottaa tällä hetkellä todella onnellinen tyyppi, vaikka vähä maanantaiväsymysmasis onki. Ja syynä siihen oli aivan huippuluokan viikonloppu. Siis en kestä mikä viikonloppu ja mitkä tyypit. Kun perjantaina päästiin viikonlopun viettoon, en olis ikinä uskonu millanen viikonloppu on tulossa. Siis meillä kuudella frendillä oli oikeesti hauskinta ikinä varmaan ja oon kyllä niin onnellinen just noista tytöistä, että oon noi just saanu elämääni ♥ Mutta te varmaan haluutte kuulla miksi viikonloppu oli sitte huikee.

Oltiin lauantaina kaikki kotona sillee vähä, et joo vähä kuivaa, että vois tehä jotai. No, päätettii ottaa meiän seittemän hengen "ysikymppi" ja mennä ihan vaan abcille kahville. Ostettii vähä kaakaota ja kahvia ja hengailtiin sielä ja keskusteluki alko yltymään mitä pidemmäks ilta meni. Tottakai meille tuli sitte nälkä niinku aina ja saatii joku päähän pisto lähtee puoli kahentoista aikaa ostamaan pitsaa yhestä pizzeriasta, joka oli ollu testauslistalla. Siinä vaihessa ku lähettii ajamaan sinne, oli juttujen taso taas menny just sellaseks ku meillä aina menee ku kello alkaa lähenemään yötä. Saatii pitsat ja mentiin juken ja suaran kämpälle jatkaa iltaa ja syömään ittemme täyteen. Hopshops, siitä vierähtiki melkeen kolmeen asti ennen ku kotiin selvittiin. Oli oikeesti aivan sairaan hauska ilta ja läppä lensi ku viimestä päivää. Ja uskon, että ikäki piteni taas paljo kertaheitolla.

Ja eihän me sitte maltettu kauaa olla toisistamme erossa, vaan johan oli sama jengi koossa taas seuraavana iltana. Tällä kertaa ei draamalta vältytty. Suunnattiin alkuillasta coffee houseen kaakaolle ja yllättäen alettiinki puhuu vakavampaa ja syvellisempää juttua. Meiän harmiks se meniki sitte kiinni, joten seuraava tunti istuttiin hiljasessa kauppakeskuksessa ja puhuttiin niin paljo, että melkeen piti puheenvuoroja jakaa. Ehittiin puhua itsensä alentamisesta ja itsetunnosta lastenvaatteisiin asti. Ja eilinen juttu toistu, eli kaikilla oli nälkä. Ei tällä kertaa suunnattu pizzeriaan vaan vielä aukiolleeseen lähikauppaan, mutta mitäs ostettiinkaa, no senttipitsaa (facepalm) ja jätskit. Tähän asti kaikki oli menny ihan ookoo, mutta sitte alko tapahtua.

 Aateltiin mennä juken ja suaran kämpälle vielä hetkeks, mutta se ei sitte mennykkää ihan putkeen. Se kämppä on sellasen aika jyrkän mäen päällä ja parkkipaikka on sielä alhaalla ja koska Lauralla on se jalka sökönä niin fiksuina likkoina aateltiin, että mennää sellasta yhtä pikkusta tietä sinne ylös ja jätetään Lur siihen. Sielä oli koko pihan alueella peilijää ja yritettin lähtee ajamaan sinne ylämäkeen ja tajuttiin vähä liian myöhään (eli sitte ku oltii jo kokeiltu), että ei hyvää päivää me päästä siitä ylös. Kaikki oli aivan paisees, et ei rutto oikeesti. Mä peruutin varmaan viis senttiä kerrallaan alaspäin, että jarrut varmasti pitää ja ei muuten varmaan ois pitäny, jos ois nopeesti peruuttanu. Siinä takana oli kaks parkkia, vieressä korkee lumipenkka, edessä mutka, jonka vieressä oli puu ja toisella puolella auto ja sellanen pieni varasto. Ja se peilijää maassa. Kesti muuten hetken aikaa, ennen ku sain kerättyä itteni ja koitettua ekan kerran lähtä, koska tiesin sen, että pieniki virheliike, niin voidaan törmätä johonki edellämainituista. Kokeilin kerran ja ei puhettakaa, että se auto ois lähteny, suti ja huusi vaan ihan järkyttävästi. Meijän pelastus loppujenlopuks oli sitte oli hiekka, jota löyty siitä vierestä laatikosta. Varmaan viiden yrityksen, monen hiekkalapiollisen ja kannustushuutojen avulla onneks päästiin siitä sitte pois. Mutta voin kertoo, että ei ollu mikää kivoin tilanne olla siinä ratis. Tos vaihees oli kyllä jätskit ja hermot sulanu joka iikalla ja mentiin sitte äkkiä tsepen ja lurin kämpälle ja onneks päästiinki sen suuremmin ongelmitta, mitä ny vähä auto heitti, mut se oli siinä vaihees pientä onneks. Loppuilta meni sitte sielä kämpällä syöden, snäppäillen ja jutellen.

"Vähä hengailua eri paikois frendien kans, ihan nastaa. Meni vähä kovempaa ku muilla. Tytöt mennää vaan. " Todettiin, että ollaan ihan parhaita muijia kaikki ja tehtiin asennemuutos yhen jutun suhteen. KIITOS muidut ♥

(Kuvat snäppikuvia, siks toi laatu. Tein muuten oman henkilökohtasen mystoryennätyksen. xd)

AINA EI VOI ONNISTUA

Heissan ♥ Aattelin tulla vähän avaamaan mun viime päivien tekemisiä teille höystettynä hiukkasen epäonnistuneilla kuvilla. Kerranki kun oli aikaa ja valoa ottaa asukuvia, muuten ei sitte natsaakkaa. Käytii hetki sitte ottamassa asukuvat ja ulkona on kauhee tuuli ja lumisade, joten kuvien laatu jäi aika alhaiselle levelille. Mutta näillä mennään ja asiaan.

Tällä viikolla...
♦ oon ollu harjottelussa päiväkodissa viisi päivää viimeviikkoisen kahden päivä päälle eli seitsemän päivää yhteenä takana kuuden viikon harjottelusta.
♦ tykänny päikyssä työskentelystä ja ollu tosi tyytyväinen omaan panokseeni sielä, koska oon sielä ollu tosi varma taidoistani enkä oo jännittäny.
♦ viettäny aikaa frendien kans sekä pulkkamäessä että kämpällä ♥
♦ kuunnellu sm-liigan pelejä vähä liianki paljon.
♦ kaipaillu mummua.
♦ ollu vähä väsyny.
♦ onnistunut nappaaman jonku flunssanpoikasen päikystä.
♦ levänny.
♦ snäppäilly ihmeen paljo.
♦ saanu lisää lastenhoitohommia.
♦ viettänyt paljon aikaa rennoissa vaatteissa.
♦ rakastunu juoksuhousuihin aivan kybällä.
♦ kehunu, lohduttanu, tsempannu, iloinnu.

Siis hyi että noi kuvat on huonoja, mutta olkoon tämä mun blogin eka epäonnistuneet kuvat -postaus vaikka.